Moderni Klassikko III: Minimalismi
20.11.2021 klo 19.00
​klo 18.30 konsertin ohjelmaa taustoittava keskustelu lämpiössä
Musiikkitalo, Paavo-sali
Liput 20 / 15 € (alle 16-vuotiaat ilmaiseksi) Musiikkitalon lipunmyynnistä ja Ticketmasterista, lipun hintaan lisätään myyjän toimitusmaksu
Konsertissa on väliaika

Minimalismi syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla reaktiona mm. sarjallisuuteen ja muuhun akateemiseksi koettuun musiikkiin. Minimalismi perustui toisteisuuten ja asteittaiselle usein prosessiiivisille muutoksille. Sävelavaruus oli yleensä korostetun konsonoiva ja diatoninen. Euroopassa puhdas minimalismi sai vähemmän repetitiivisiä muotoja, mutta säilytti amerikkalaisen vastineensa tekniikoita ja konsonoivan ilmeen. Yleisesti puhutaan post-minimalistisesta musiikista.

Steve Reich: Piano Phase
Niina Ranta, piano
Mirka Viitala, piano

Gloria Coates: String Quartet nr. 6
Still – Mediation – Evanescence
Uusinta-kvartetti
Maria Puusaari, viulu
Aleksi Kotila, viulu
Max Savikangas, alttoviulu
Markus Hohti, sello

Juhani Nuorvala: Sonaatti viululle ja koskettimille (2019)
Pasi Eerikäinen, viulu
Emil Holmström, piano
​
Steve Reich: Violin Phase
Maria Puusaari, viulu

Julius Eastman: Evil Nigger
Emil Holmström, piano
Niina Ranta, piano
Mirka Viitala , piano
Jouko Laivuori, piano

Keskustelemassa Juhani Nuorvala ja Ville Komppa
Visualisoinnit Lauri Järvenpää ja Perttu Haapanen
-----------------------------------------------------------

Minkälaisista rakennusosista sodanjälkeinen musiikin modernismi rakentui?
Miksi sävellettiin niin ja miten siihen reagointiin?

Moderni Klassikko -konserttisarjan avaavat kaksi sarjallisuuteen keskittyvää konserttia tammi- ja toukokuussa 2021. Musiikki visualisoidaan reaaliajassa juonnetuissa konserteissa.

Sarjallisuus oli toisen maailmansodan jälkeinen ilmiö, jonka ideat kehitettiin paljolti Anton Webernin musiikkiin perustuen. Järjestämällä sävelet, voimakkuudet ja kestot sarjoiksi pyrittiin luomaan ikään kuin uusi musiikillinen ”dna” ja täysin uusi tapa kokea ja säveltää musiikkia, mille sodan jälkeinen taiteellinen jälleenrakennus voisi perustua. Varsinainen täyssarjallisuus oli melko lyhyt vaihe, josta siirryttiin nopeasti kohti muita menetelmiä kuten ryhmäsarjallisuus tai joukkosarjallisuus. Tiukka sarjallinen musiikin organisointi herätti lähes välittömästi reaktioita puolesta ja vastaan, kuten John Cagen täysin satunnaisuuteen perustuva musiikki tai Iannis Xenakiksen ”stokastinen”, tilastollisiin tapahtumiin perustuva musiikki. Politiikka oli monesti kiinteä osa säveltäjien identiteettiä.

Sarja toteutetaan Koneen säätiön, Suomen Kulttuurirahaston, Niilo Helanderin säätiön ja TAIKEn tuella.